Joilta ja niiden varsilta

Ounasjoen melonta kotikylästämme Könkäältä oli suunnitteilla koko kesän ja toteutusaika löytyi elokuun alkupuolelta. Ankarasta googlettamisesta huolimatta tietoa joesta ja sen koskista löytyy varsin niukasti. Lupaavanoloinen Ounasjoki.fi -sivusto on valitettavasti ollut alhaalla jo ilmeisesti hyvän tovin. Ounasjoen melontaretkeilypotentiaalia kartoittanut hanke oli Rovaniemen Kehityksen (nyk. Business Rovaniemi) hoidossa ja sieltä onkin tiedusteltu, josko sivusto koskaan palautuu pystyyn ja jos ei, onko tietoihin mahdollista päästä käsiksi jostain muuta kautta. On sääli, että hankerahoitukseen käytetty aika ja raha menevät tällä tavalla hukkaan. Tiedonpuutteesta huolimatta me varasimme reissuun seitsemän päivää ja lähdimme matkaan sillä asenteella, että katsotaan, mihin päästään. Päivä 1: Köngäs - Ala-Kittilä 35 km Lähdimme jokeen Könkään koulun vierestä, heti kosken alta. On kiehtovaa nähdä itselle niin tuttuja seutuja eri näkökulmasta. Jo ensimmäisenä päivänä otimme tavaksemme syödä

Halusimme lähteä Ounasjoelle sen lähteiltä, Hetasta, mutta huijasimme sen verran, että laskimme venhot vesille vasta Periläjärvestä minimoidaksemme järvimelonnan määrän. Retkueen pääluku oli tällä kertaa pariton, joten allekirjoittanut lähti matkaan vuokrakajakilla . Kanoottimelojat olivat lähes ensikertalaisia ja alkumatkasta mutkiteltiinkin ohjaamista harjoitellessa. Ounasjoen alkupää on mukavan erämainen. Sen varsilla on yllättävänkin paljon mökkejä - yllättävän siksi, että niin monet niistä ovat tiettömän taipaleen päässä. Mökit kuitenkin piiloutuvat sijoilleen niin hyvin, että välillä niitä saa ihan etsiskellä. Kohtaan, jossa joki muuttaa virtaussuuntaansa idästä etelään jäävät Yrjö Kokon lintutorni ja laavu, joilla me emme malttaneet pysähtyä. Sioskosken päivätuvalle sen sijaan rantauduimme, onneksi, sillä paikka oli upea! Penkereeltä, jolla tupa sijaitsee, on kaunis maisema ja tupa itsessäänkin on siisti, hyväkuntoinen ja muutenkin soma. Se nököttää kuivassa kangasmetsässä, joho

Olimme alkujaan suunnitelleet melovamme Hetasta Könkäälle. Sääennuste näytti kuitenkin sen verran huonolta parin päivän päästä, että päätimme lähteä Palojoelle, jonka pitäisi olla ihan aloittelijaystävällinen. Ajoimme auton Näkkäläntien varteen lähelle sitä kohtaa, jossa Palojoki alittaa kyseisen tien ja yövyimme autossa. Autonsiirron olimme tilanneet Hetta Huskies ilta, samaa palvelua tosin saanee myös Koru Laaksolta  ja autoa kärryinen tultiinkin hakemaan sovittuun aikaan aamulla. Me lähdimme kanootillamme jokeen ja kirosimme matalaa vettä jo ensimmäisessä koskessa. Homma ei helpottunut, vaan olimme kiinni jokaisessa koskessa, monessa jopa useampaan otteeseen. Hermot olivat tiukilla ja evästämään pysähtyessämme huomasimme toisen melan taipuneen, varmastikin jossain niistä lukuisista paikoista, joissa jouduimme meloilla puskemaan kanoottiamme irti kivikoista. Tulimme siihen tulokseen, että vaikka joki helpottunee kasvaessaan Palolompolon jälkeen, emme lähtisi vääntyneellä melalla viid

 Vedet olivat Länsi-Lapissa vielä korkealla, vaikka tulvahuippu oli jo ohitettu. Mieli teki silti kesän ensimmäiselle melontareissulle ja niinhän me tuumasimme, että lähdemme vain riittävän pienelle joelle. Kolarin kunta on kartoittanut alueellaan sijaitsevia melontamahdollisuuksia kiitettävän hyvin ja siten päädyimmekin lähtemään reitille, joka alkoi pikkuisesta Kelhujoesta. Päästäkseen reitin lähtöpisteeseen saa ajella halki kolarilaisten pikkukylien ja niiden takamaille. Kylistä viimeinen on Venejärvi ja kartan mukaan sen viimeiset tilat Kelhujoelle mennessä ovat Jänkkälä ja Metsävainio, joiden välistä lähtöpaikkaan johtava tie kulkee. Vaikka tie on pieni, tavallisella henkilöautollakin pääsee hyvin perille asti. Kelhujokeen lähdetään pieneltä sillalta ja joki on kuin allekirjoittaneen unelma. Pieni, mutkitteleva, vehreä ja kaikinpuolin soma. Siinä on nivoja ja muutamien joen ylle kaatuneiden puiden ohittaminen, ylittäminen ja kiertäminen luovat seikkailun tuntua. Ympäröivät suot o