Palojoki meni pieleen

Olimme alkujaan suunnitelleet melovamme Hetasta Könkäälle. Sääennuste näytti kuitenkin sen verran huonolta parin päivän päästä, että päätimme lähteä Palojoelle, jonka pitäisi olla ihan aloittelijaystävällinen. Ajoimme auton Näkkäläntien varteen lähelle sitä kohtaa, jossa Palojoki alittaa kyseisen tien ja yövyimme autossa.

Autonsiirron olimme tilanneet Hetta Huskiesilta, samaa palvelua tosin saanee myös Koru Laaksolta ja autoa kärryinen tultiinkin hakemaan sovittuun aikaan aamulla. Me lähdimme kanootillamme jokeen ja kirosimme matalaa vettä jo ensimmäisessä koskessa. Homma ei helpottunut, vaan olimme kiinni jokaisessa koskessa, monessa jopa useampaan otteeseen.

Hermot olivat tiukilla ja evästämään pysähtyessämme huomasimme toisen melan taipuneen, varmastikin jossain niistä lukuisista paikoista, joissa jouduimme meloilla puskemaan kanoottiamme irti kivikoista. Tulimme siihen tulokseen, että vaikka joki helpottunee kasvaessaan Palolompolon jälkeen, emme lähtisi vääntyneellä melalla viidenkymmenen kilometrin erämaataipaleelle. Mukanammehan ei ollut varamelaa (virhe, joka ei toistu).

Rantauduimme siis 7 km päähän lähtöpaikastamme, Kautokeinontien varteen, josta oli tilattava taksi jo Palojoensuuhun siirretylle autolle. Taksikuski tiesi kertoa, että paikalliset sauvovat Palojokea jokiveneilläkin. Lopun joen on siis oltava melottavissa ja siihen jäikin nälkä. Retki on vielä tultava viemään loppuun!